Miltä tuntuu?

Mistä puhumme, kun pohdimme miltä tuntuu?

Eräs tärkeä osa TRE -harjoittelua on pohtia miltä tuntuu, miltä tuntuu ennen harjoitusta, sen aikana ja sen jälkeen. Tähän kysymykseen kätkeytyy harjoituksen ydin, ne syvät jännitykset – pidätettyjen ja estyneiden tunteiden purkamattoman energian aiheuttamina – joita keho kantaa mukanaan. Miltä tuntuu on kuitenkin kysymys, johon ei useinkaan ole helppo vastata. Se pitää sisällään monenlaisia kehomielen tiloja, joista osaan voi yhteys olla kadoksissa.

Taustani tanssijana, tanssinopettajana on tuonut vuosien varrella paljon kehollista pohdintaa mm. tekniikan, muodon, liikkeen ja tulkitsemisen näkökulmista. Minulla on hyvä tuntuma kehon asentoon, hahmotan missä raajat ovat tilassa ja miltä niiden muodostama muoto näyttää ja mitä mahdollisesti asento, ele, muoto ja liike ilmentää. Tunnistan myös kehon toimintakyvyn, sen miten kehon kiritykset ja pienet kivut vaikuttavat ja voinko ohittaa nämä pienet tuntemukset eli olenko riittävän toimintakykyinen tanssijana. Tämä kaikki liittyy kuitenkin tavoitteelliseen toimintaan eikä niinkään siihen mitä kannan mukanani, mitä olen pohjimmiltani juuri nyt.

Tähän kysymykseen on siis syytä pureutua hiukan tarkemmin.

Tunteesta ja emootiosta

Tunne sanan merkitys kattaa arkisessa suomenkielessä monenlaisia merkityksiä ja vivahteita. Se tarkoittaa niin tietoista elämystä eli tunnetilaa tai emootiota, mutta myös tunneaistimusta, tuntemusta, vaistomaista tajua ja tietoisuutta sekä aavistusta ja vaikutelmaa. Niinpä ei ole ihme, että mieli saattaa jäädä näiden eri vivahteiden välille aprikoimaan miltä tuntuu kysymyksen merkitystä ja näkökulmaa.

Psykologiassa ja neurotieteissä tunne ja emootio ymmärretään hiukan eri asioina. Emootiolla tarkoitetaan emotionaalisia reaktioita sekä universaaleja perustunteita/-emootioita, sellaisia kuten ilo, hämmästys, viha, pelko, inho ja suru. Tunne puolestaan merkitsee tietoista kognitiivista arviota ja tulkintaa siitä, mitä kehossa ja mielessä tapahtuu emootion aikana.

Vaikka emootion ja tunteen mieltää helposti pään sisäisiksi tapahtumiksi on niiden kokemuksellinen ympäristö pikemminkin keho. Kehollinen lähestyminen asiaan on palannut tutkimuksen mielenkiinnon kohteeksi uudesta näkökulmasta. Siinä missä mm. 70-luku keskittyi anatomiaan, somaattisuuteen ja biopsykologiaan, on viime vuosikymmenet tuoneet neurotieteet saman asian äärelle. Myös neurotieteen uudemmat tutkimukset puoltavat eri puolilla, eri pragtiikoissa ja eri aikoina tehtyjä havaintoja emootiosta ja kognitiosta kehollisina kokemuksina. Tästä kaunis esimerkki on Lauri Nummenmaan ja Riitta Harin ym. perusemootioita paljon kauemmas kurottava laaja työ, joka konkretisoi nämä keholliset vasteet kehokartan muodossa. Kehokartta kuvastaa helppotajuisesti eri värein eri puolilla kehoa ilmeneviä tunteen ja mielentilan tuntemuksia.

Tunteita ja tietoisuutta tutkivan Antonio Damasiota mukaellen keho tietää sen, mistä mieli ei vielä ole tullut tietoiseksi. Näinollen emootiot tarjoavat tietoista mieltä nopeamman väylän päätoksentekoon ja toimintaan vastaten havaintoihin muuttuvista olosuhteista, ympäristöstä. Niitä voi luonnehtia biologisesti määräytyneiksi selviytymismekanismeiksi.

Kehosta, mielestä ja tunteista
”Ei emootioita ilman anatomiaa. Emme omista kehoa, vaan olemme keho.” Stanley Keleman

Psykobiologian ja somaattisen psykoterapian pioneeri Stanley Kelemanin mukaan ihmisen pystyasento vaikuttaa merkittävästi ihmisen kokemiin tunteisiin. Pystyasento mahdollistaa aistihavaintojen vastaanottamisen kauempaa kuin neljällä raajalla kulkeminen, mutta samalla kehon herkät ja haavoittuvat osat, vatsa ja sisäelimet, ovat suojaamatta esillä. Hän luonnehtii ihmisen kokemusmaailmaa ensisijaisesti biologisena prosessina, jonain mikä on enemmän kuin aivoista lähtevät ajatukset. TRE:n kehittäjä David Berceli puolestaan kuvaa mielen ja kehon yhteyttä molempiin suuntiin liittäen mukaan emootiot. Ihmisen kaikki tunteet johdattavat aina mieleen ja kehoon. Tämä tarkoittaa sitä, että se mikä vaikuttaa mieleen, vaikuttaa myös kehoon ja mikä vaikuttaa kehoon, vaikuttaa myös mieleen.

Neurobiologian puolella on julkaistu tutkimuksia mm hengityksen ja sydämensykkeen merkityksestä aivojen toiminnalle sekä emootioihin ja tunnetiloihin. Havainnot tukevat ajatusta kehon keskeisestä asemasta tunteiden kokemisessa ja merkityksen luomisessa. Antonio Damasion mukaan tunteilla on tärkeä rooli päätöksenteossamme ja koko olemassaolossamme. Hän kuvaa ja luokittelee tunteita mentaalisen ja fysiologisen puolen yhdistelminä.

Mielen moninaista toimintaa kuvastaa mm. Antonio ja Hanna Damasion “As-if body loop”, joka on laajennettu kuvaus kehon ja aivojen jatkuvasta keskinäisestä monikaistaisesta tiedonvaihdosta, jossa viestit kulkevat paitsi autonomisen hermoston ja sensomotorisen hermoston välityksellä myös kemiallisti hormonien välitysellä. Monet reitit mahdollistavat erilaista tiedonvälitystä. Kehon tilan, aistihavaintojen ja aivojen tuottaman tulkinnan ja monitoroinnin lisäksi eräs tärkeä piirre “as if body loop” silmukkaa on aivojen kyky simuloida ja ennakoida tapahtumia ja tunteita. Tämä tapahtuu aivojen somatosensorisilla alueilla päälaella sijaitsevien kehokarttojen avulla. Koska aivot simuloidessaan samaan aikaan tarkkailevat kehon tilaa, koetaan simulaatio ikäänkuin se olisi jo tapahtunut. Emootiot ja tunteet linkittyvät sekä kehontilaan että siihen kohteeseen, joka tunnetta stimuloi. Kohde voi olla kehon ulkopuolinen (kaunis maisema), mutta yhtä hyvin muisto, kokemus, ajatus tulevasta, toisen ihmisen tunteen peilaus.

Hengityksestä ja sydämensykkeestä

Keskittyessä kehon tuntemuksiin ja aistimuksiin mahdollisten akuuttien kipujen ja pikkukiristyksien lisäksi lienee helpoin huomata hengitys. Hengitys liikuttaa koko kehoa sisältäpäin laajentaen ja supistaen rytmisesti nenäonteloa, rintakehää, kylkiä, vatsaa. Nämä tuntemukset ovat aika helposti havaittavissa, vaikka hengityslihakset voivat myös olla syväjumissa, jolloin esimerkiksi kylkien liikettä voi olla vaikea löytää. Ilman liikkeen hengittäessä voi tuntea myös kurkussa, tarkemmin henkitorvessa, ja kylmä ilma tai voimakas tuoksu saattaa tuoda tuntemuksen päälaellekin. Pienellä keskittymisellä myös sydämen sykettä voi tarkastella kehollisena kokemuksena. Miltä se tuntuu rintakehässä? Entä tunnetko sen sormenpäissä, vatsassa, kenties kallossa, reisissä, jalkapohjissa tai lantiossa. Hengitys ja sydämen syke ovat avain moninaisten kehollisten tuntemusten kautta emootioihin ja tunteisiin. Ne ovat kehollisen todellisuuden ytimessä, vaikkakaan ei aina niin helpot tulkittavat.

Ihminen hengittää noin 15-22 kertaa minuutissa. Sisäänhengityksestä, paussista, uloshengityksestä ja paussista syntyy rytmikäs liike, johon vaikuttaa emootiot, ja joka vaikuttaa emootioihin. Hengityslihakset eli kylkivälilihakset ja vatsalihakset antavat toimiessaan voiman ja pystyvyyden tuntoa, mutta heikkouden tuntua silloin, kun toiminta on vajavaista kireyden tai kivun vuoksi. Puutteellinen hengitys on myös pelon, hylkäämiseksi tulemisen, häviämisen ja tukehtumisen tunteiden taustalla.

Hengityksen ja perusemootioiden suhdetta on selvietty 70-luvulla tehdyssä pioneeritutkimuksessa, joka esittää miten hengitys muuttuu eri tilanteissa, erityisesti sellaisissa, joihin liittyy emootio. Tämän psykologian professori Susana Blochin tutkimus keskittyi kuuteen perusemootioon. Sen mukaan viha tuottaa voimakasta nasaalihengitystä, jossa sisäänhengitys on nopea. Myös pelko syventää hengitystä, mutta pelon hengityskaavio on kaoottisempi. Tauot hengitysten välillä puuttuvat lähes kokonaan ja hengityksen rytmi hidastuu. Suru puolestaan pidentää hengityspaussia ja hidastaa hengityksen tahtia. Suruun, kuten iloon, liittyy tahattomat silmien liikkeet. Yllättäen ilon vaikutuksen havaittiin muutenkin olevan samankaltainen. Ilon hengitystahti on vain hieman nopeampi kuin surun, mutta tauot ovat yhtälailla pitkät. Hengitys on intensiivinen ja nasaalinen. Hellyys (rakkaus) on hengityksenä pehmeä ja säännöllinen, tauotettu ilman äkkinäisiä muutoksia ja edelleen nenän kautta tapahtuva. Nasaalihengitys aktivoi muistia. Eroottisuus, seksuaalisuus (rakkaus) hengittää intensiivisesti suun kautta eikä muistoilla ole väliä, vaan vain tällä hetkellä.

Uudemmissa neurotieteen tutkimuksissa hengityksen, erityisesti nenähengityksen, on todettu olevan yhteydessä emootioihin ja kognitioon. Se on yksi eniten käyttäytymiseen vaikuttavista tekijöistä. Hengitys vaikuttaa suoraan aivojen tunnesäätelyn, tarkkaavuuden, muistin ja oppimisen alueille limbiseen systeemiin (insula ja amigdala) ja tietyille aivokuoren alueille (orbitofontaalinen aivokuori, ylempi temporaalinen aivokuori ja etukeskipoimu).

Nenähengitys vaikuttaa myös hippokampukseen tahdistamalla neuronien sykettä. Neurobiologisen periaatteen mukaan hitaampi rytmi, tässä hengitys n.15 kertaa/min, säätää nopeampaa rytmiä esim. gamma-aallot 40 sähköpurkausta / sekunnissa. Gamma-aallot liittyvät oppimiseen ja hippokampus on keskeinen tekijä muistin toiminnassa niin oppiessa kuin muistamisessa, muistojen haussa. Vain nenän kautta hengittäessä aktivoituu myös toinen tahdistaja, hajukäämi, joka tarjoaa vielä suoremman reitin hippokampukseen ja mm. hajun myötä nopean muistin, muiston ja kenties niihin liittyvän emootion aktivaation.

Hengitys ja sydän ovat läheisessä yhteydessä, ne kommunikoivat suoraan keskenään. Jos sydän on voimaton, on hengityksen paikattava puutetta. Kun hengitys ei tahdo kulkea, työskentelee sydän kaksinverroin. Vagushermo kommunikoi sydämen, pallean, keuhkojen ja suoliston kanssa. Se luo vastavuoroisen suhteen pallean ja sydänlihaspussin välille. Pallean liikelaajuus vaikuttaa sydämeen ja päinvastoin. Vaguksen kautta sydämen sykkeen ja hengityksen tuottamat tuntemukset heijastuvat kaikkialle kehoon.

Paitsi hengitys myös liike, emootio ja aivot säätelevät sykettä. Aivot viestivät sydämelle aivorungosta lähtevien hermojen kautta ja sydän puolestaan vagushermon kautta aivoille. Väylät ovat kaksisuuntaisia, vaikka viestintää on enemmän yhteen suuntaan kuin toiseen. Aivot ylläpitävät fysiologisia perustoimintoja, homeostaasia, ja ovat myös osallisina tilannesidonaisissa muutoksissa. Sympaattinen hermosto, joka aktivoi valppauden ja hälytystilan, nostaa sykettä, kun taas parasympaattinen hermosto laskee. Sydämen syke on ilonpidossa alhaisempi kuin pelottavassa tilanteessa, suuttuessa tai tylsistyessä. Ilo hidastaa sykettä, mutta yllättäen sydämen syke ei tee eroa pelon ja vihan välillä. Kenties pelko ja suuttumus ovatkin lähellä toisiaan.

Sydämen syke per minuutti ei niinkään ole sidoksissa vaihtuviin mielialoihin kuin sykevälivaihtelu HRV (hearth rate variability), jonka mittaamista aktiivisuusrannekkeet ja älykellot tarjoavat jo lähes vakiovarusteena. Sykevälivaihtelua voi pitää tietynlaisena joustavuuden mittana. Se kertoo kuinka valmis sydän on vastaamaan kaikkeen mitä tapahtuu sisäisesti ja ulkoisesti. Se on valmiuden kapasiteetti, johon vaikuttaa emootiot ja kognitio, ja joka vaikuttaa emootioon ja kognitioon. Sydämen kuuluu vastata varmasti ja nopeasti muutoksiin ollen samalla vankka ja vakaa. Murehtimisen ja vatvomisen hetkellä sykevälivaihtelu laskee. Ruminaatio tekee meistä siten vähemmän joustavia. Suuri sydämen sykevälivaihtelu puolestaan vähentää pelkoa ja vihaa ja lisää iloa. Sen on tutkimuksissa huomattu olevan yhteydessä parempaan muistiin, tarkkaavuuteen ja kielellisyyteen eli kaikkiaan yleisälykkyyteen. Se viittaa parempaan toiminnanohjaukseen ja emotionaaliseen kontrolliin. Sykevälivaihtelun nopeat muutokset kuvaavat vagaalista tonusta, vaguksen aktiviteettia säätelijänä. Namä nopeat muutokset ovat tärkeitä alati muutoksessa olevassa ympäristössä. Vagaalisen tonuksen väheneminen pienentää joustavuutta arjen haasteissa.

Kehollisuudesta
”Ilman kehoa ei ole tunnetta, ainakaan sellaisena kuin sen tunnemme.” Nazareth Castellanos

Tunteiden sisältö riippuu siitä kehosta, missä ne ilmenevät. Tarvitsemme kehon, jotta meillä olisi tunteet. Juuri kehollisuus on se mikä erottaa ihmisen älyn tekoälystä. Tekoälyllä ei ole kehollista kokemusta, tuntemusta maailmasta, vaikka se pystyisi jäljittelemään aistihavaintoja.

Kehollisiin tuntemuksiin tutustuminen auttaa tuntemaan omaa mieltä ja olemusta. Olen kokenut TRE harjoittelun auttavan lähestymään kehoa sellaisena kuin se on, tutustumaan kehoon pyytämättä siltä mitään tiettyä toimintaa tai reaktiota. Se on uusi näkökulma olemiseen tässä ajassa. Skannaan tuntemuksia eri puolilla kehoa. Kuuntelen hengitystä, kuuntelen sykettä. Voisin kuunnella toisiakin tuntemuksia, sisäistä lämpötilaa, mahdollista kihelmöintiä, kipuja ja kiristyksiä. Ne kuitenkin vaihtelevat päivästä toiseen, harjoituksesta toiseen, eivätkä ole aina koettavissa, mutta hengitys ja sydämen syke ovat alati läsnä. Ne ovat löydettävissä, ne kytkeytyvät muihin tuntemuksiin. Paljastavatko ne jotain tänään? Mitä kehoni kertoo sellaista, mitä en vielä ole muuten huomannut?

LÄHTEET
Berceli, D. (2013): TRE- stressinpurkuliikkeet. stressin ja traumojen helpottamiseen. Kolmas
painos. Porvoo: Bookwell Oy.
Castellanos, N. (2022): Neurociencia del cuerpo. Cómo el organismo esculpe el cerebro. Editorial
Kairós, S.A. 10. painos ISBN: 978-84-9988-993-1.
Damasio, A., & Damasio, H. (2006). Minding the Body. Daedalus, 135(3), 15–22.
http://www.jstor.org/stable/20028048
Damasio, A. (2022): El extraño orden de las cosas. La vida, los sentimientos y la creación de las
culturas. Editorial Planeta S.A., Ediciones Destino, toinen painos. ISBN:978-84-233-5702-1 Alkuperäisteos: The Strange Order of Things. Life, Feeling and the Making of Cultures 2018
Keleman, S. (1997): Anatomía Emocional. La estructura de la experiencia somática. Edit. Desclée de
Brower, S.A. 13. painos ISBN: 978-84-330-1207-4. Alkuperäisteos: Emotional Anatomy 1985.
Nummenmaa, L., Hari, R., Hietanen, J.K. & Glerean, E. (2018): Maps of subjective feelings. PNAS,
vol. 115. No. 37, 9198-9203. https://doi.org/10.1073/pnas.1807390115
Rosenberg, S. (2022): Opas Vagushermon parantavaan voimaan. Viisas Elämä. 4. painos. ISBN 978-
952-384-012-6. Alkuperäisteos: Accessing the Healing Power of the Vagus Nerve: Self-Help
Exercise for Anxiety, Depression, Trauma, and Autism. 2011